16.5.2018

Viimeinen ilta paratiisissa!


Hyvin palvellut hotellimme saa uudet asukkaat.
Viimeiset päivät menivät omalla painollaan urheilijoiden tehden viimeisiä suorituksiaan kentällä.
Kaksi viimeistä päivää oli ilmeisesti tarkoitettu totuttautumiseen Suomen kisasäähän, sillä Splitin taivaalle ilmestyivät tummat pilvilautat. Tiistai ilta ja keskiviikko oli sitten kesäistä sadetta tulvillaan. Onneksi illaksi sade lakkasi ja viimeinen ilta saatiin viettää hyvässä säässä.


Huomenna torstaina lähtee siis viimeinenkin janalaisporukka kohti Suomea.

Mitä leiristä sitten jäi käteen?
      Ensimmäinen opetus oli, että näin pitkää leiriä ei kannata miettiä ennen reissua ihan jokaista vetoa myöten. Sillä totuus on, että aina tulee mutkia ja muutoksia matkaan ja jossain vaiheessa ennakkosuunnitelmat joutavat roskikseen ja uusia tehdään.
-        Myös kommunikaatio on pelattava urheilijan ja valmentajan välillä paremmin kuin kotona on totuttu. Muutoin joudutaan tilanteisiin, jotka tekevät lisää muutoksia ohjelmiin.
-        Myös yhdellä valmentajalla vedetty leiri alkaa jossain vaiheessa tuntumaan himppasen raskaalta. Eli hapoille vetää varmasti!
Leiri on yhtä loppu kuin Iikka viimeisen vedon jälkeen!


Mutta plussavoittoiseksi leiriä voidaan kyllä sanoa. Testitulokset, joita urheilijat paukuttelivat kertovat siitä, että pienen huilitauon jälkeen ollaan kunnossa aloittamaan kisakausi varsin hyvin odotuksin.
Myös nuorempien ensikertalaisten urheilijoiden jaksaminen oli todella kiva huomata. Tsemppiä löytyi ja kesken leiriä olleissa kilpailuissa enkat paukkuivat.
Aikuisurheilijat olivat hyvällä sykkeellä ensimmäisen viikon ja pitivät teoillaan ja jutuillaan porukkaan hyvillä milelillä.
Paikkana Split jäi unohtumattomana mieleen. Kaupungin karu kauneus upeine rantoineen ja karuineen taloineen pitivät sisällään todella ystävälliset ja auttavaiset asukkaat.
Urheilukenttä edusti samaa tunnelmaa kuin kaupunki. Paikat olivat rapistuneet ja kenttä oli hiukan kova.Kaikki kuitenkin toimi hienosti ja erityiskiitoksen sai heittokenttä, jollaista en ole nähnyt missään!
Henkilökunta oli todella auttavaisia ja ystävällisiä urheiluihmisiä. Erityiskiitokset omalle kentänhoitajallemme Sinisa Zagoracille ja paikan johtajalle Ivan Viestille! Sinisalle luovutimme TU38 ja Janan paidat ja sovimme, että kun hän hyppää seivästä Suomessa, on hänellä Janan sinikeltainen paita yllään 😊

Tämä oli viimeinen leiriblogi. Toivottavasti olette viihtyneet yhdessä matkallamme!

Hvala. Nedostaješ mi ovdje!  Kiitos. Jään kaipaamaan tänne!
 
Hyvää yötä Split! Huomenna mennään kotiin!


14.5.2018

Viimeisiä päiviä viedään!

Talviloman vietto Kroatiassa on oikein hyvä idea varsinkin toukokuussa, kun sää on täällä jo hyvinkin kesäinen. Talvi ja kevät ovat olleet erittäin kiireisiä, eikä tahti juuri hellittänyt etelässäkään. Täällä jatkettiin Hippokisojen ja koululaiskisojen virittelyä, Nuorten Eliittien lajivalikoiman sumplimista, aikataulun tekoa, SM-maastojen talouden pohdintaa ja neuvotteluja sekä monia muita Jana yleisurheilun päivittäisiä rutiineja. Lisäksi on neuvoteltu pm-junnuotteluista ja niiden aikataulusta sekä monesta muusta tärkeästä asiasta. Sähköposti ja Whatsapp toimivat, ja ulkomaan puhelutkin sisältyvät nykyään puhepakettiin. Helpottaa kummasti elämää, joskaan ei juurikaan lomanviettoa.

Leiriläisten elämään muljahdin ensimmäisen kolmen viikon jälkeen. Täällä kaikki oli jo uomissaan ja monen urheilijan leiri oli päättynyt jo aikaa sitten. Leiritouhuun osallistuin yhden taksin tilaamisen verran ja tulihan sitä tietysti tutustuttua harjoitteluolosuhteisiinkin. Kentällä oli aurinkoista ja tuosta syystä ihastuinkin kentälle rakennettuihin kiinteisiin aurinkokatoksiin. Meille niitä voisi tehdä myös, joskin niiden tulisi ennemminkin olla sateen kestäviä.

Heittokentällä
Urheilijoilla oli kova tsemppi päällä, joskin pientä väsymistä oli jo ilmassa. Kova treeni tekee tehtävänsä ja varmasti myös ulkomaailman paineet kasaavat taakkaa hartioille. Odottamassa kotona oli arki koeviikkoineen ja pääsykokeineen. Leirillä tehdyt ennätykset ja esimerkiksi onnistuneet viilaukset tekniikkaan toivottavasti tasaavat vähän vaakakupissa. Näin sivusta on helppo sanoa, että turhaan kukaan murehtii. Toki opiskelemaan tulee päästä, mutta koearvosanat ovat liian pientä murehdittavaksi. Eikä kukaan ole kiinnostunut vanhoista todistuksista sen jälkeen, kun opiskelupaikka on saatu.

Olin vähän naureskellut hotellin varauksille ja jatkuvalle muuttamiselle. Mutta pääsinpä siitä itsekin nauttimaan. Torstaina saadun huoneen piti vaihtua lauantaina, mutta ”Lena” ei ehtinyt siivota kun piti lähteä kotiin. Sunnuntaina kukonlaulun aikaan homma kyllä sujui ja muuttoon päästiin aamukahvin jälkeen. Hintatasoltaan hyvin edullinen hotelli voi tietysti olla ihan mitä tahansa. Varauksen tehneet olivat olleet täällä aikaisemminkin, joten tunsivat paikat. Huoneiden taso vaihtelee, kuten etelän kohteissa yleensä. Jos jokin asia on hyvin yhdessä huoneessa, toisesta se saattaa puuttua kokonaan. Esimerkkeinä voidaan mainita parveke, joka on unohdettu rakentaa. Tai valaisin, joka ei valaise. Huoneiden varustelu vaihtelee myös hyvin paljon, mutta perussetit astioita löytyvät, joskaan vessassa ei sitten ole ainoatakaan pyyhekoukkua (tai sitten kuivatusteline ei pysy kiinni seinässä) tai suihkussa hyllyä shampoolle. Pikkuvikoja tietty.

"Lenan" valtakuntaa...
Ajoittain tuntuvaan viemärinhajuunkin tottuu. Ja paljon hyvääkin täällä on. Ilmeisesti ainakin useimmissa vessoissa on upouudet, tyylikkään kaakelit. Ne on asennettu aivan viimeisen päälle. Ehkä parin vuoden sisään myös tarvittavat saumaukset tehdään. Erityisesti myös ilahduttaa paperinauha, joka koristaa vessanpyttyä siivoojan jäljitä: desinfiointi on tehty! Tässä talossa ei myöskään nuukailla wc-paperien kanssa, kuten esimerkiksi Italiassa aikanaan. Siellä piti näyttää tyhjä rulla, jos meinasit saada täydennystä. Täällä paperia on nurkassa rullatolkulla ja ”Lenan” hyvinä päivinä myös pyyhkeitä ja lakanoita saa vapaasti hakea kunkin kerroksen kaapista.

Babarin

Viehätyn kovasti ruokakaupoista ja yleensäkin sellaisista kaupoista, joissa paikalliset tekevät omia ostoksiaan. Kussakin maassa on omia erikoisuuksiaan ja kulttuuriin pääsee tutustumaan todella hyvin kauppojen ruokahyllyjä tutkimalla. Kroatiassa ruoka on pääsääntöisesti edullista. Myös ulkona syöminen voi olla todella halpaa, tietysti paikasta riippuen. Tässä muutaman päivän aikana on ehditty löytää muutama uusi ruokapaikka, joista pari lienee mainitsemisen arvoisia. Vanhasta kaupungista löytyy Babarin, joka tarjoaa upeaa ”masterchef” -tasoista ruokaa. Annos näyttää pieneltä, mutta vain näyttää! Hinnat eivät päätä huimaa suomalaisittain ajateltuna, liha oli mureaa ja loistavaa. Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on pikaruokala Lapad Natali, joka vaikeaselkoiselta ruokalista löytää täyttäviä, edullisia ja maukkaita pika- ja lounasruoka-annoksia. Annokset tehdään hartaudella, joten kovin hätäiseen ruokailuun tämä paikka kuitenkaan ei sovi.

Lapad Natali

Ja oman työni puolesta olin kovin utelias, millainen paikan leirintäalue on. Sinne painelimme tietysti Uberilla. Jatkossa tulen tuota sovellusta käyttämään aina mahdollisuuksien mukaan, sillä auton odotusaika oli yleensä noin minuutin verran, hinta jopa alle bussihintojen ja kuskit ihan viiden tähden tyyppejä. Camping Stobrec oli kuin pienoiskylä katuineen, baareineen ja pitsapaikkoineen. Olipa alueella myös koirien oma suihkukoppi sekä koirankakkapussisysteemit roskiksineen. Loistopaikka!


Ihan surutta tästä voisi jatkaa vielä pari kolme viikkoa kaupungin tutkiskelulla. Mutta useaan paikkaan sitä on palannut, vaikkakaan sitä ei olisi ensimmäisellä visiitillä aavistanutkaan. Tämä maa alkaakin olla jo niin tuttu, että kohta on kieliopintojen paikka. 

Nähdään taas! Vidimo se opet!

Terv. Pirjo 

Ps. Kuvia leiriltä löydät Jana yleisurheilun Facesta!

12.5.2018

Päivät 19 - 22

Valtterin kyykkytreeni.


Päivät toistavat tapahtumiltaan toisiaan Kroatian helteessä, täyttyen treenillä, ruokailuilla ja levolla. Ainoa asia, joka valmennuksella tuo vaihtelua on iltaruokailut Splitin eri ruokapaikoissa. Pääosin ravintolat tarjoilevat varsin maukasta ruokaa ja kohtuu edullisin hinnoin. Kunhan vain pysyy erossa rantakadun turistirysistä, joissa pihvin hinta hipoo Suomen hintatasoa.
Aamulenkeillä on maisemat kohdallaan!

Toinen asia, jota Splitissa on tullut testattua, on Uber-taksit. Todella kätevä tapa tilata sovellutuksella haluamansa kokoinen auto ja kun olet ilmoittanut jo valmiiksi mapsilla kohteen, niin matka sujuu vaivattomasti ja todella edullisesti perille. Esimerkkinä kolme kilometrin reissu uberilla maksaa noin neljä euroa. Yritäppä Hämeenlinnan taksilla päästä sama matka tuohon hintaan.
Oma aatokseni siitä, että tuskin me suomalaiset todella haluamme maksaa taksiyrittäjien tuliteriä takseja älyttömien taksojen muodossa. Varmasti suomalaisille kelpaisi kymmenen vuotta vanha auto täkäläisillä taksoilla. Ja tuskin olen ainoa, joka on tätä mieltä. Eläköön uusi taksilaki, joka kesällä tullee voimaan!

Torstaina sain seuraa ja apua askareisiin, kun parempi puoliskoni siirsi itsensä punavalkoisin siivin Splitin helteisiin. Pirjo ilahduttaa läsnäolollaan meitä reissun loppuun saakka.

Vanhassa kaupungissa riittää ihmeteltävää.
Lauantaiaamulla poistui toiseksi viimeinen janalaisryhmä Suomeen, vieden mukanaan suositun hierojamme Akin. Me tänne vielä jääneet joudumme jatkamaan omin käsin lihasten parantelua 😊

Itsellä tuli tänä aamuna katsellessa taksin lähtöä ensimmäisen kerran reissun aikana sellainen fiilis, että olisi jo voinut itsekin poistua Suomeen. Mutta jäämme Saran, Suvin, Ellan ja Iikan voimin vielä vajaaksi viikoksi pitämään treenikenttää varattuna. Eli treenit jatkuvat ja vielä on paljon tekemistä ennen Suomeen tuloa!


10.5.2018

Päivät 17-18





Heissulivei täältä Kroatiasta!


Tänään blogia päivittelee kaksi ringissä pörähtelijää eli Sanni ja Nilla sekä hiekkalaatikolla leikkijä Petra.

Eilen, tiistai aamuna tuoreen leivän perässä elävät Nilla ja Petra kävelivät lähikauppaan ostamaan aamupalaa. Kodinhengetär Sanni jäi keittelemään itsellensä aamupuurot. Kahvilasta ohimenessä Nilla osti itselleen aamukahvin. Kahvia oli jopa desin verran!

Aamupalan jälkeen menimme läheiselle tekonurmikentälle tekemään aamuverkkaa. Samaan aikaan kentälle sattui kahden kuukauden ikäinen koiranpentu, joka vaani pelottavasti pitkässä ruohikossa. Jouduimme lähtemään kentältä hyvin aikaisessa vaiheessa, koska paikallisen alakoulun oppilaat tuli viettämään välituntia monien pelien ja leikkien parissa.

Seuraavaksi teimme herkullisia tortilloja. Kun vatsamme tuntui ja näytti täydeltä päätimme ottaa vähäiset, mutta nerokkaat aivosolumme käyttöön ja pidimme opiskelutuokion. Kaikki selviävät koulutehtävistä vallan mainiosti. Välillä epätoivon pyrkiessä esiin siirrämme kirjat suosiolla syvälle kaappiin ja lähdemme tekemään sitä mitä tänne tulimme oikeasti tekemään eli urheilemaan.


Illan harjoitukseen sisältyi heittäjillä testijuoksut. Niihin kuului lentävä 20m sekä 20m ja 30m paikaltaan. Juoksut kulki loistavasti. Meidän hiekkakasalla viihtyvä rakas ystävämme Petra teki huoltavaa harjoittelua aitakävelyiden merkeissä.



Illalla tietoomme tuli oikein ilahduttava uutinen. Nimittäin rappukäytävällä lojuva mysteerikone ilmeni jääpalakoneeksi. Vihdoin ja viimein Petran penikat saa kylmähoitoa. Tietenkin teimme paljon muuta. Television kanssa käytiin kaksi tuntia taistelua joka päätyi voittoon. (Nilla 1, TV 0) Voitto mahdollisti isomman ruudun illan Suomi-Norja peliin. (Suomi 7, Norja 0) Euroviisuja tuli myös samaan aikaan seurattua tietokoneelta. Ruokailua unohtamatta söimme maailman parasta pastaa ja kanakastiketta (meidän salaisuus piilee niin yksinkertaisessa asiassa kuin ruokakermassa). Kaikilla meillä on kuitenkin ikävä äitiemme pöperöitä ja isiemme hauskoja läppiä.

Ja nukkumaan menoaika onkin taas...



Uusi aamu sarastaa ja samat tutut aamutoimet alkavat. Nillaa kyllä laiskotti aamulla oikein paljon eikä jaksanut käydä kaupassa. Aamu lähtikin hyvin käyntiin laittamalla kahvivedet tulille ja Candy Crush Sagan pelaamisella television välityksellä. 



Sää ilmeni pilvisenä ja hieman sateisena. Nyt onkin kova ikävä Suomen niin sanottuja helteitä. Heittäjät solmi kengännauhansa kiinni ja lähti kello 9.30 heittotreeneihin. Vierailevana tähtenä harjoituksissa oli ottelija Sara :). Saimme seuraa heittopaikoille myös Zagrebista saapuneilta paraurheilijoilta.  Heitot kulki erinomaisesti. Nilla pysytteli turvallisilla vesillä (kiekkoringissä) ja Sanni uskaltautui pitkästä aikaa vieraille vesille eli moukarinheiton pariin. Tällä aikaa Petra siivosi huoneemme ja lähti kello 11.30 tekemään omaa huoltavaa treeniä hiekkalaatikolle.

Sama rutiini jatkuu seuraavaan treeniin asti...



Sisäiset mörssärimme pääsivät valloittamaan Kroatian punttisalin. Teimme napakan ja voimia vievän puntin uusine liikeineen. Vähäiset, mutta nerokkaat aivosolumme olivat siis jälleen kovassa käytössä. Teimme jo totuttuun tapaan aitahyppyjä sekä pohjehyppyjä portaissa.

Treenin jälkeen teimme nopean käännöksen huoneen kautta, jolloin söimme jälleen taivaallista pastaa ja kanakastiketta. Suihkun kautta lähdimme seikkailemaan vanhaan kaupunkiin ja päädyimme herkullisille kaakaoille.

Tietenkin seurasimme Suomi-Tanska peliä, joka harmiksemme päättyi lukemiin 3-2 Tanskalle :(.

Macan-huoneen asukit kiittää ja kuittaa, hyvää yötä. Treenit jatkuu vielä pari päivää ja palaamme Suomeen lauantaina.



PS: Käykäähän seuraamassa Janan Facebookkia (Janakkalan Jana) ja Instagramia (@janaliikuttaa)

7.5.2018

Päivät 13-16


Akilla riittää hommaa leirillä





Viikonloppu toi vaihdoksia leiriporukkaan. Perjantaina saapui hierojamme Aki Panula paikalle. Hierojaa oltiinkin jo odotettu kovasti monen lihaskireyksistä kärsineen urheilijan voimin. Tulopäivänä olikin kevyt neljän asiakkaan putki hieronnassa.



Treeniä!
Lauantaina lähti viisi janalaista kotimatkalle ansaittuun kotimaan huili viikkoon. Paluupostissa saatiin vahvistukseksi ottelijamme Sara Papunen, joka on leirin loppuun saakka mukana.
Eli seuraavaan viikkoon lähdetään kahdeksan janalaisen voimin.

Sunnuntai olikin ison joukon pois lähdettyä huomattavasti hiljaisempi treenipäivä. Ainoastaan hyppääjät Iikka ja Suvi parantelivat lentävien ennätyksiään ja testasivat lankulletulonopeuksia. 


Illan ruokamatka vanhaan kaupunkiin osoitti, että toukokuu oli tuonut turistit.Meno kaupungissa on
lisääntynyt huomattavasti reissumme alusta.


3.5.2018

Päivät 9-12





Taas yksi vetotreeni tehty.
Leirin treenipäivät soljuvat eteenpäin omalla painollaan. Päivät ovat hyvin samankaltaisia: aamutreeni, ruokailu, lepo, iltatreenit ja ruokailu ja nukkumaan. Eli elämä leirillä on kaukana matkatoimistojen rantamainoksista.
Kaivatun katkon treenipäiviin toi vappu. Aattona koko porukka kokoontui yhteisruokailuun läheiseen Babylon ravintolaan. Tämän jälkeen vappu jatkui rennoissa merkeissä porukoissa. 







Hyppääjät ovat olleet ahkerasti kasalla.
Vappupäivän aamukävelyllä kävin valloittamassa Marjan 178 metrin kukkulan, josta avautui kaupunkiin ja lähisaariin huikeat maisemat.
Kukkula oli myös paikallisten vapunviettopaikka. Kukkulan puoleenväliin oli kerääntynyt iso joukkio ihmisiä viettämään piknikkiä ja kuuntelemaan musiikkia. Ilmeisesti myöhemmin oli myös luvassa juhlapuhe jonkun paikallisen Sipilän pitämänä.
Juhlaväkeä riitti Marjan kukkulalla.

















Silmiin pistävää oli, että missään ei näkynyt häiriköiviä tai edes humalaisia juhlijoita. Vain ainoastaan iloisia ihmisiä. Myös 26 asteen lämpö teki sen, että paikalliset juhlijat eivät tarvinneet värikkäitä haalareita päällensä.


Keskiviikkona treeniputken katkaisi paikalliset kilpailut, joihin leiriporukkamme osallistui harjoitusmielessä.
Kisat olivat järjestelyiltään varsin leppoisat ja turhaa kiirettä välttävät maan tapaan. Tästä huolimatta lajit vedettiin läpi ja tulokset saatiin aikaisiksi.
Janalaiset saalistivat kolme henkilökohtaista ennätystä, kaksi varsin hyvää tulosta ja sitten saatiin hyvää dataa, mikä tekniikoissa toimii kisassa ja mitä vielä täytyy painottaa. Kisan viralliset tulokset tulevat päivän parin sisään täkäläiseen tyyliin. Eli niistä lisää myöhemmin.
Kohta sataa.


Torstai aamu toi tullessaan tummat pilvet Splitin päälle ja sade alkoi yhdeksän aikaan. Nyt vain jännitetään, onko täälläpäin sateet puolen päivän aikana ohi vai jatkuuko ne monta päivää, niin kuin Suomessa ollaan tottuttu.

28.4.2018

Päivät 7 & 8

Tänään tänne kirjoitellaan kolmen etelänleirin tytön toimesta. Eilinen päivä alkoi Ronjalla jo kello 10 heitoilla. Myöhemmin Ellalla vedoilla ja Emmalla pituudella. Treenin jälkeen alkoi sen verran ramasemaan, että levättiin hetki ja syötiin. Vapaa ajalla ehti myös lukea kirjaa ja tehdä läksyjä (ja tietenkin samalla ottaa aurinkoa).






Illalla, kuten muinakin iltoina pelattiin korttia mm. järveä, 10-kaatoa ja tikkiä.











Tänään aamu lähti jokaisella meistä käyntiin  perinteisillä aamupuuroilla. Puuroa tuotiin mukana Suomesta. Paikallinen appelsiinimehu tietenkin kuuluu mukaan tuttuun ja turvalliseen aamiaiseen. Vielä ennen aamutreeniä ehti lukea muutaman sivun kirjaa.







Aamu lähti mukavasti käyntiin räjähtävällä puntilla, johon kuului mm. tempaus ja kyykky. Ella teki oman henkilökohtaisen ennätyksensä tempauksessa. Kun tankoliikkeet oli tehty siirryttiin yhdessä heittäjien kanssa ulos tekemään aitahyppyjä.














Vielä treenin jälkeen jäätiin venyttelemään ja tekemään keskivartaloliikkeitä. Emma sai itsensä venymään spagaattiin asti! Ja olisiko mikään parempi tapa lopettaa hyvä urheilusuoritus, kuin kärrynpyörät nurmikolla?








Emma ja Ella kävivät treenien jälkeen vielä lähikaupassa ostamassa päivän proteiinit eli kanafileet. Tarttuihan sieltä myös muutakin mukaan, kuten mantelimaitoa ja muroja.









Illan treenin 200 metrin vedot sujuivat ainakin kolmikon osalta hyvin ja hotellilla syötiin aamupäivällä ostetut kanat. Ronja tiskasi ja siivosi huoneen. Yllättäen pelattiin vielä korttia illan päätteeksi. Tähänastiset fiilikset leiristä ovat hyvät, vaikka pieni väsymys alkaa hiukan tuntua lihaksissa. Näillä mielillä on hyvä jatkaa vielä viikko leiriä!